Tiedättehän te varmaankin kuinka kaikki kaksi vuotiaat syövät mukisematta lautasen tyhjäksi. Kaikki paitsi meidän rakas poikamme. Tosin Anoppi tiesi syyn tähänkin vaivaan. Tämä ei tieten ollut tarkoitettu minun korvilleni mutta satuin sen kuitenkin kuulemaan. Oltiin Anoppilassa joululounaalla kun hän sanoi Miehelleni että kyllä se poika söisi jos sille annettaisiin oikeaa ruokaa. Niin no meillä onkin tapana syödä pieniä kiviä ja pojan leikeissä olevia muovihedelmiä. Siis oikeasti, mitä vikaa on jauheliha/makkara/liha kastikkeessa kera perunan/riisin/pastan. Ehkäpä poika syö liika usein pikaruokaa, onhan me käyty viimeisen vuoden aikana kaksi kertaa "ulkona" syömässä.
Anopilla on tapana kysellä pojalta lähes päivittäin että onko äiti antanut ruokaa?, mitä ruokaa?, oletko saanut aamupuuroa? Aivan kuin minä en pitäisi huolta lapseni perustarpeista. Ja kun poika saattaa ikäiselleen ominaisesti vastata täysin totuudesta poiketen niin mummo uskoo häntä. Kerran poika väitti silmät kirkkaina että hän oli syönyt aamupuuron tilalta suklaalevyn ja Anoppi tuli kuin tulta ja tappuraa minulle sanomaan ettei se ole terveellistä. Sitä minä en tiennytkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
huh! kylläpä onkin melkoinen anoppi sulla! omani asuu onneksi lähes 80 km:n päässä mutta onnistuu sieltäkin asti pätemään poikansa elämää. ja minun.
VastaaPoistaArgghhh! Mitähän anoppisi sanoisi, jos kuulisi, että meillä syötiin yhtenä vuonna jäätelöä aamupalaksi, kun jätskiauto alkoi käydä pihassa. Kylläkin kunnollisen aamupalan jälkeen... :-)
VastaaPoistaJa voi v, mikä kysymys: onko äiti antanut ruokaa!!!!! Otan osaa. :-)