Osa 9

Tiedättekö, sen lisäksi että laiminlyön lapseni ruoantarpeen saatan joskus pukea hänelle aivan liian vähän vaatteita. Kyllä vain, nytkin näillä nuoskakeleillä pitää olla haalarin alla fleecepuku (Siellähän olisi villahaalari muttakun Anoppi ei oikein luota villaan lämmittävänä vaatteena) ja toppakinttaissa lapaset (ei sitten omatekosia kun hän on ostanut kaupasta sellaisia parempia) ja kauhean paksun pipon alla vielä kypärämyssy. Ja sittenkin Anoppi höpöttää pojalle kokoajan: Eihän sulla vain ole kylmä? Sulla taitaa palella sormia? Pitäiskö mennä sisälle kun sua taitaa palella yms. No tottakait pientä lasta rupeaa palelemaan kun aikansa siitä höpöttää. Jos kysyisi että eikös olekin hyvä kun on riittävästi vaatetta että taretaan niin vastaus olis pommin varma joo. Ja sisälle kun päästään on poika päästä varpaisiin hikimärkänä.Tämä samanlainen negatiivinen suhtautuminen jatkuu kyllä sisälläkin. Sullako onkin vain tuollaiset vaatteet (mummolaan pitäis aina pukea ykköset päälle), pitäisköhän mummun ostaa sulle uusia vaatteita kun nuo on jo nuin nuhjuisia (siis äiti ei pese niitä). Lähes aina kun poika on mummolassa hoidossa/kylässä niin mummo pesee hänen haalarinsa kun se oli niin likainen. Tältä perustelulta meni pohja kun olin kotona ottanut haalarin pesusta juuri ennenkuin vein pojan hoitoon. Tämän voinee tulkita niin että meidän pesukone on jotenkin huono, ei sen pitäisi kovin paljoa likaantua puolen kilometrin automatkalla sen haalarin. Viime kevääksi Anoppi oli ostanut pojalle ulkoilupuvun ilman minua, lopputuloksena oli sellainen pehmeäpintainen puku johon kaikki lika oikein imaisee kiinni. Mutta Anopilla oli ratkaisu: peset sen joka kerran jälkeen niin ei kerkeä pinttyä kiinni se lika, kyllä se silloin irtoaa. Eli kone laulamaan 2 kertaa päivässä kun aamua iltaa ulkoilimme. No ei pesty joka kerran jälkeen ja sen kyllä puvusta huomaa.