Vastauksia kommentteihin

Celia: kyllä minä pidänkin puoleni. Anoppi on harvinaisen lyhytvihainen, ja myöskin huonomuistinen. Yleensä pari kertaa vuodessa joudumme mieheni kanssa ottamaan Anopin "puhutteluun" . Hän kun ei muista mitä on sovittu esim. siitä milloin lapsille saa tuoda isompia lahjoja (siis ok on tuoda pientä tuliaista silloin tällöin mutta polkupyörää ei sellaiseksi katsota).
Silloin kun noita pihakiviä laitettiin, käskin anopin lähteä pois koska työnjohtajaa ei tarvita. Hän ei aikonut koskaan enää tulla meille, viikon päästä oli oven takana. Silloin olin niin täynnä häntä rakentamisen jäljiltä että sanoin hänelle vain että lupasit ettet koskaan enää tule. Kuukauden päivät meillä oli rauhallista. Alkuaikoina (nämä tarinatkin kun on kertynyt kohta 10 vuoden ajalta), annoin anopille liikaa periksi, mutta nyt tappelua aiheuttaa oikeastaan enää anoppini äitiyteeni kohdistuva kritiikki. Mieheni, samoin kuin appeni, sanovat vain että anna mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos, niin hekin tekevät. Ihmekös tuo jos ihminen päästelee tuollaisia sammakoita jos kukaan ei kotioloissa niistä välitä. Täytyy kyllä sanoa että kyseinen toimintamalli toteutuu usein minunkin kohdallani nykyään koska lapset on yleensä minun mukana enkä halua tapella heidän kuullensa. Sen verran olen kuitenkin oppinut aikain saatossa että tämä on meidän (ja sitämyötä minun) kotini ja täällä on juuri sellainen siivo kuin sattuu olemaan, anoppia en orjaile tässä asiassa.

Pia: Annettu on, harmi vain että yleensä hän kuvittelee minun vitsailevan. Ja ruokakaupassa olen ottanut tavaksi kommentoida hänen ostoksiaan. Heillä kun syödään yllättävän paljon makeisia ja keksejä.

Mimi B: täytyy sanoa että kerran seurustelun alkuaikoina ilmoitin että jos joskus vielä olen vapailla markkinoilla niin katselen miehen jonka mukana ei tule anoppia. Tai ainakin tarkistan anopin ennenkuin mitään vakavaa aloitan.

Pami: onneksi Anoppi ei tiedä että useinkin meillä korvataan aamupuuro muroilla ja jugurtilla yms. Ja mitä tulee tuohon kerskakuluttamiseen ja tavaran roskiin laittamiseen niin ajeltiin kerran kaatopaikan ohi aivan vain jotta hän tajuaisi ettei se Sulo ole sellainen että PUF- ja tavarat katoaa.

Osa 11

Tiedättekö, voisin nöyränä pyydellä anteeksi blogissani ollutta taukoa. En niin kuitenkaan tee koska minullakin, kotiäidillä, on mielestäni oikeus sairaastaa vaikka eräät (lue:Anoppi) toista mieltä onkin. Tai saankait minä hänenkin puolestaan sairastaa, mutta samalla minun pitäisi pitää koti hohtavana ja ulkoilla lasten kanssa vähintään 2 tuntia päivässä. Jotenkin ei vain tullut niin tehtyä tässä flunssan kourissa. Onneksi nyt jo helpottaa, kaksi viikkoahan siinä menikin kuumeillessa ja poskionteloita potiessa. Anoppi kävi tuossa eilen päivittelemässä kuinka meillä on pölyistä ja pojan huoneessa lelut levällään. Lupasin hänelle että sielläpä ovat levällään ja pölyistäkin on kun poikasi on niin aikaansaamaton ettei imuroinut koko minun sairastelun aikana kertaakaan. Saa Anoppi olla aivan varma että odotan mieheltä sen verran että minun sairastaessani tekee edes jotakin kotitöitä vaikkei kotoaan sellaista tapaa olekaan oppinut. Siellä on Anoppi niin tehokas ettei kädestään kannata laskea mitään mitä saattaa vielä tarvia. Meillä kun ei akuankat eikä likavaatteet siirry itsestään paikoilleen vaan jokaisen pitää ne itse kuljettaa.

Osa 10

Tiedättehän te kaikki nämä nykyajan terveysruoat. Anoppi syö niistä tieten kaikkia, napsii päälle pilleriä jos jonkin moista. Lenkkeilee ja näivettyy kun ei syö mitään ei terveellistä ruokaa. Kerran paasasi miehelleni ja minulle elämäntavoistamme ja siitä kuinka ne lopulta johtaa meidät hautaan. Mieheni kuulemma kuolee tupakan aiheuttamaan syöpään, jos ei ole kerennyt kuolla rasvaisten ruokien aiheuttamiin vaivoihin, tai sitten silkkaan liikkumattomuuteensa. Minulla on kuulemma vähintäänkin sokeritauti, jollei jotain paljon pahempaa. Hassua sinänsä että hän on meistä se jolla jatkuvasti on jokin paikka rempallaan. Mieheni harvoin sanoo Anopille suoraan vastaan (on kait todennut sen turhaksi), tällä kertaa totesi vain että sinä se et sitten taida kuolla ollenkaan.
Aina yhdessä kaupassa käydessämme hän kommentoi ostoksiani. Kyllä teidänkin kannattas käyttää tuon kevytlevin sijasta tätä benecolia. Tiedätkö paljonko sokeria noissa lasten jugurteissa on? Ostaisit vain rasvatonta maitoa, kyllä se on ihan yhtä hyvää (no kahviin ei tosiaankaan). Ootko ajatellut kuinka rasvaista juusto on, aika äkkiä oppisitte olemaan ilman. Joka ikinen tuote jonka kärryihini laitan saa jonkin vastaavan kommentin, joten ei tieten ole ihmekään että nykyisin vältän yhteisiä kauppareissuja vaikka niissä se hyvä puoli onkin ettei tarvi yksin kulkea lapsien kanssa.
Tiedättekö, poika oli mummolassa kylässä. Siellä oli kuulemma saanut Oikeaa ruokaa. Anoppi oli käyttänyt kyseistä termiä ja poika toisti sen tänään lihakeittoa syödessään. "Mummu laittoi mulle Oikeeta ruokaa kun mua nälätti". Aivopesu katsottaneen alkaneeksi.

Osa 9

Tiedättekö, sen lisäksi että laiminlyön lapseni ruoantarpeen saatan joskus pukea hänelle aivan liian vähän vaatteita. Kyllä vain, nytkin näillä nuoskakeleillä pitää olla haalarin alla fleecepuku (Siellähän olisi villahaalari muttakun Anoppi ei oikein luota villaan lämmittävänä vaatteena) ja toppakinttaissa lapaset (ei sitten omatekosia kun hän on ostanut kaupasta sellaisia parempia) ja kauhean paksun pipon alla vielä kypärämyssy. Ja sittenkin Anoppi höpöttää pojalle kokoajan: Eihän sulla vain ole kylmä? Sulla taitaa palella sormia? Pitäiskö mennä sisälle kun sua taitaa palella yms. No tottakait pientä lasta rupeaa palelemaan kun aikansa siitä höpöttää. Jos kysyisi että eikös olekin hyvä kun on riittävästi vaatetta että taretaan niin vastaus olis pommin varma joo. Ja sisälle kun päästään on poika päästä varpaisiin hikimärkänä.Tämä samanlainen negatiivinen suhtautuminen jatkuu kyllä sisälläkin. Sullako onkin vain tuollaiset vaatteet (mummolaan pitäis aina pukea ykköset päälle), pitäisköhän mummun ostaa sulle uusia vaatteita kun nuo on jo nuin nuhjuisia (siis äiti ei pese niitä). Lähes aina kun poika on mummolassa hoidossa/kylässä niin mummo pesee hänen haalarinsa kun se oli niin likainen. Tältä perustelulta meni pohja kun olin kotona ottanut haalarin pesusta juuri ennenkuin vein pojan hoitoon. Tämän voinee tulkita niin että meidän pesukone on jotenkin huono, ei sen pitäisi kovin paljoa likaantua puolen kilometrin automatkalla sen haalarin. Viime kevääksi Anoppi oli ostanut pojalle ulkoilupuvun ilman minua, lopputuloksena oli sellainen pehmeäpintainen puku johon kaikki lika oikein imaisee kiinni. Mutta Anopilla oli ratkaisu: peset sen joka kerran jälkeen niin ei kerkeä pinttyä kiinni se lika, kyllä se silloin irtoaa. Eli kone laulamaan 2 kertaa päivässä kun aamua iltaa ulkoilimme. No ei pesty joka kerran jälkeen ja sen kyllä puvusta huomaa.

Osa 8

Tiedättehän te varmaankin kuinka kaikki kaksi vuotiaat syövät mukisematta lautasen tyhjäksi. Kaikki paitsi meidän rakas poikamme. Tosin Anoppi tiesi syyn tähänkin vaivaan. Tämä ei tieten ollut tarkoitettu minun korvilleni mutta satuin sen kuitenkin kuulemaan. Oltiin Anoppilassa joululounaalla kun hän sanoi Miehelleni että kyllä se poika söisi jos sille annettaisiin oikeaa ruokaa. Niin no meillä onkin tapana syödä pieniä kiviä ja pojan leikeissä olevia muovihedelmiä. Siis oikeasti, mitä vikaa on jauheliha/makkara/liha kastikkeessa kera perunan/riisin/pastan. Ehkäpä poika syö liika usein pikaruokaa, onhan me käyty viimeisen vuoden aikana kaksi kertaa "ulkona" syömässä.
Anopilla on tapana kysellä pojalta lähes päivittäin että onko äiti antanut ruokaa?, mitä ruokaa?, oletko saanut aamupuuroa? Aivan kuin minä en pitäisi huolta lapseni perustarpeista. Ja kun poika saattaa ikäiselleen ominaisesti vastata täysin totuudesta poiketen niin mummo uskoo häntä. Kerran poika väitti silmät kirkkaina että hän oli syönyt aamupuuron tilalta suklaalevyn ja Anoppi tuli kuin tulta ja tappuraa minulle sanomaan ettei se ole terveellistä. Sitä minä en tiennytkään.

Osa 7

Tiedättehän te kuinka kätevä olisi lavuaari ja hana kodinhoitohuoneessa, varsinkin jos siitä kuljetaan sisään ja ulos lasten kanssa. Kuinka helppoa olisi pestä siinä likaiset kumpparit ja kädet, puhumattakaan isän öljyisiä autonrassauskäsiä. Onhan se selvää että mitä lähempänä ulko-ovea allas on sitä vähemmän niitä likaisia jälkiä on pitkin asuntoa. No meille suunniteltiin siihen ovipieleen allas, oli kaikissa piirrustuksissakin siihen laitettuna. Eräs kaunis päivä rakennukselle saapuessani rupesin ihmettelemään kun eihän siihen tulekaan mitään putkia tms. Kyselin sitten mitä sille altaalle on tapahtunut. Vastaus kuului: Me (siis putkimies kera Anopin) oli tullut siihen tulokseen ettei sitä allasta tarvi. No siis eihän sitä tietenkään siksi ollut siihen piirretty että se olis tarpeellinen, kunhan jotain sotattiin niihin piirrustuksiin. Todella kivan näköinen on nyt sitten pesuhuoneen puuovi kun mies sitä lähmii likaisilla käsillä. Tosin Armaalla Anopilla oli oiva ratkaisu: serlarulla siihen ovipieleen niin mies voi sitten aina siitä ottaa paperin jolla aukoo sitä ovea, todella toimiva ratkaisu. Totesin vaan että jos olis se hana joka oli suuniteltu niin ei tarvis kopeloida ollenkaan sitä ovea. Tämä nyt kyllä mielestäni menee enemmän putkimiehen mokaksi mutta jos multa kysyttäs jonkin toisen työmaalla tämmöstä asiaa niin käskisin kyllä kääntymään teettäjän puoleen enkä vastais hänen puolestaan.
Ja muuten, ei meillä ole puuhellaakaan koska Anopin mielestä ei sitä tarvita (oli siis käskenyt muurarin tehdä ilman hellaa).

Osa 6

Tiedättekö sen Alkon kampanjan jossa kysytään, Miten sinä käytät alkoholia lasten seurassa? Anopin kanta alkon tuotteisiin on jyrkähkö ei. Hän itse ei käytä alkoholia ollenkaan, tosin sitähän ei lasketa jos kotona juo piilossa olevasta pullosta (uskokaa tai älkää näinkin on käynyt). Asiasta on käyty aika-ajoin keskusteluja kun minun pitäisi kuulemma kieltää Miestäni juomasta saunakaljat silloin tällöin. No kun eilen radiosta kuului tämä Alkon kampanjamainos niin anoppi sanoi todella painokkaasti: Niinpä, miten käytät? Teki mieli vastata etten käytä. Hänen poikansa kyllä käyttää, mistä lie oppinsa saanut! Nielin kuitenkin kommenttini ajatellen että minun ei tarvi selittää hänelle millään muotoa juomistani/juomattomuuttani. Todettakoon tähän väliin että olen humaltunut ehkä 5 kertaa (ja lapsi on kyllä ollut toisaalla hoidossa tai isänsä kanssa kotona) sen jälkeen kun rupesin odottamaan esikoista. Siis kohta neljään vuoteen. Olen Anopin kanssa täysin samaa mieltä alkoholin haitoista niin itselle kuin juomista sivusta seuraaville mutta minulle on turha moralisoida näistä muutamista iltavapaista jotka olen kotiäidin roolista ottanut.

Osa 5

Tiedättekö sen ihastuttavan tunteen kun itse hiki hatussa teet jotain ja toinen tulee viereen neuvomaan. Me olimme talkooporukalla tehneet pihakivetystä kuusi tuntia kun anoppi tuli uutuuttaan hohtavassa ulkoilupuvussa (ostelee uusia vain siksi että edellinen on jo mennyt muodista, ei siksi että edellinen olisi rikki tms.) työnjohtajaksi. Onhan se mukavaa kun itse on rystyset verillä laittanut luonnonkiviä kohdilleen niin toinen tulee viereen viisomaan että käännä pari senttiä tuonne ja tuonne... Kun hänhän kyllä voisi itsekin muttakun sotkeentuu tämä uusi puku, ymmärräthän sinä. Olihan hän toki tietoinen että sotkuista hommaa tehdään, mutta eihän sitä voi lähteä kotoa vanhassa puvussa, saattaa joku pian nähdä. Todellakin oli mukavaa että kontrolli katsoi jokaisen kiven. Tottakait me olemme kiitollisia tästä avusta, olisihan se nolo jos ne kivet olisi johonkin päin vinossa. Ovat nyt sitten juuri niinkuin Anoppi ne halusi. Rakennusprojektistamme voisi kirjoittaa oppaan: Omatoimirakentajat - Apuna ahkera Anoppi . Parhaita paloja luvassa jatkossa.

Osa 4

Tiedättekö miltä tuntuu hukkua tavaraan. Anoppi ilmoitti silloin kun poika oli pieni että mitään mitä hän on pojalle ostanut ei saa hävittää. Tämä koskee leluja ja vaatteita. Ja todennäköisesti nyt myös tytön tavaroita. Ihan mukavaa sinällään, tällä hetkellä pojan pieniä vaatteita on kaksi vaatekaapillista (nämä siis alle 90 cm), ja leluja on yhden lelukaupan verran. Ihanaa se on myös siksi että usein Anopin tuomat vaatteet ovat jo ostaessa pieniä. Mutta tämähän nyt ei ole ongelma eikä mitään, minä kun voin kuulemma aina pesun jälkeen venyttää niitä vaatteita. Niin, jos olisi ostanut sen kokoiset kuin olen sopiviksi sanonut ei minun tarvisi repiä vaatteita rystyset verillä vain että niistä tulisi sopivia. Ymmärtäähän sen, vaate jos on ollut niin söpö ja ihana ja pieni niin pakkohan se on ostaa. Ne kuulemma lähes huutaa rekistä ostamaan. Ei sen väliä jos pojalla on jo 10 paria farkkuja kun näissä on katos tämmöset taskut mitä niissä muissa ei ollut. Ja aivan erilainen kulutuspesu kuin niissä toisissa.
Mutta voin paljastaa teille, viimeksi ihan viime viikolla laitoin kiertoon Anopin ostamia vaatteita, eihän hän edes muista mitä on ostanut. Ja tämä osteluvimma ei pääty lapsiimme, myös mieheni vaatekaappi on täynnä Anopin mieleen olevia vaatteita. Mieheni ei tosin kovin perusta niistä anopin ostamista vaatteista, on nähkääns liian Juntti kaikkiin niihin ryppypaitoihin ja kulutettuihin tiukkoihin farkkuihin.

Osa 3

Tiedättekö mitä tapahtuu likaisille matoille? Minä opin sen jokunen vuosi sitten kun Anoppi oli siivonnut poikansa asuntoa. Olin vienyt sinne eteiseen omalta mummoltani "perityn" räsymaton, ja kerran huomasin että eteisen matto oli muuttunut. Kyselin Mieheltä mihin mattoni on hävinnyt, hän käski kysymään äidiltään joka oli siivonnut asunnon. Onhan siis aivan tavallista että äiti siivoaa aikuisten poikiensa asunnot, käy ruokaostoksilla ja pesee pyykit. No otin sitten Anopin kanssa puheeksi mattoni, vastaus kuului seuraavasti: Laitoin sen roskiin kun se oli likainen. Aivan looginen paikka likaiselle matolle, eihän sitä olisikaan kannattanut pestä.
Syy roskiin joutumiselle taisi kuitenkin piillä jossakin aivan muualla. Anoppi kun ei itse tykkää räsymatoista, meillekin tuputtaa valkoisia ryijy- ja villamattoja. Taidankin laittaa seuraavaksi sellaisen valkoisen kemiallisella pesulla puhdistettavan maton. Kun on muuten niin vähän stressattavaa niin mikäs sen mukavampaa kuin varoitella lapsia koko ajan etteivät vain sotke mattoa.
Anopilla on ihastuttava tapa sisustaa kotiamme, meille sopisi kuulemma niin hyvin sellainen romanttinen talonpoikaistyyli. Niin, kunhan ostettaisiin uudet kalusteet eikä tuotaisi sellaisia oikeita talonpoikaisia kalusteita. Pääasiallisesti meille sopisi mikä tahansa tyyli paitsi se minkä minä olen valinnut.

Osa 2

Tiedättehän te sen kuinka ihminen villiintyy kun kuulee että hänestä on tulossa mummo. Vieläpä ensimmäistä kertaa. Voi kuinka se onkin ihana hankkia pienokaiselle yhtä sun toista tarpeellista. Niin, onhan toki itsestään selvää että pieni vauva sotkee lakanoita hieman nopeammin kuin kone pesee. Tästä syystä ymmärrän täysin että meille piti hankkia 16 pientä pussilakanaa tyynyliinan kera, ja 21 aluslakanaa häkkisänkyyn. Tokihan nämä kaikki ovat olleet kovassa käytössä. Vaatteet olivat myöskin tuiki tarpeellisia, tarviihan pieni ihminen elämänsä alkutaipaleella vaatteita, 14 valkoista kietaisupaitaa ja kymmenkunta pientä bodya, viidettoista potkarit. Ihan vain sitä pienintä kokoa. Jääköön tässä luettelematta sitten ne isommat vaatteet. Miten ihanaa onkaan että toinen lapsemme on pojan jälkeen tyttö, Anoppi voi hankkia uusia vaatteita, eihän sitä sovi kulkea pojan vanhoissa.

Osa 1

Tiedättekö, on aivan normaalia että Anoppi lähtee kotoaan vain tullakseen meille vessaan. Tai lenkille hän on lähtenyt mutta huomaa puolen kilometrin kävelyn jälkeen (sopivasti tässä meidän kulmilla) että hänellä onkin vessahätä. Sitten on hyvä syy tulla meille. Sanomattakin on selvää että vessanpönttö pitää pestä ennen asioiden hoitamista. Ei sillä että se olisi likainen, haluaa vain auttaa miniäänsä, tiedättehän. Samalla voi pestä myös lavuaarin ja päivitellä sitä kuinka lapsiperheessä syntyy sotkua ihan huomaamatta. Niin, minä kyllä huomaan sen hetken kun sotkut syntyy, jostakin pitäisi vain löytyä se rauhallinen hetki jolloin sen sotkun siivoaisi.