perjantai 18. marraskuuta 2011

Osa 23

Tiedättehän, kuinka ihmisillä on tapana spontaanisti onnitella kuullessaan perheenlisäyksestä. Ei Anopilla, ei todellakaan. Perheeseemme syntynyt nyytti suorastaan kirvoitti Anopin kielenkannat laukomaan lauseita joita en edes halua muistella saati kirjoittaa tänne kaiken kansan luettaviksi. Onnitteluja ei ole kuulunut vieläkään vaikka nyyttimme on jo jokelteleva ja jäät sulattava hurmuri. Sen sijaan Anoppi päätti laittaa välit poikki minuun koska olen niin ilkeä ja paha suustani, enkä edes päästä lapsia kylään mummolaan. Enkä muuten osaa edelleenkään vaatettaa lapsiamme oikein. En myöskään siivota saati laittaa ruokaa. Oikeastaan en osaa tehdä mitään oikein mikäli uskominen on täydellistä Anoppiani.

Siitäkin huolimatta, tai juuri siksi, tiedän olevani omille lapsilleni kaikkein paras mahdollinen äiti ja tekeväni heille palveluksen pitäessäni tiukat rajat mitä tulee Anopin ja meidän kanssakäyntiin.